Kevyt-olo
28.1.2021 19:52
awwwww:3
29.1.2021 1:46
Tarina jatkuu:
Tutustuttiin siis heinäkuun alussa ja syyskuussa kun puhuttiin jo käytännössä päivittäin, se oli koulussa yhellä tunnilla ajatellut, että: "mä en haluu olla (nimeni)n kanssa vaan kavereita" ja heti perään "noni, nyt ei mitään tälläsiä" mut hymyillyt tosi pitkään tosi leveesti niin et sen yks kaveri oli ihmetellyt, et miks se hymyili.
Mulla itellä on ollut vähän mielenkiintoinen suhde tunteisiin, mut tiivistettynä, olin syksyyn asti aika lailla siinä tilassa, etten kyennyt hirveesti tuntemaan mitään ja olin siinä omasta valinnasta. Tän takia en kyennyt tuntemaan ihastusta.
Lokakuussa kun nähtiin, halattiin ekaa kertaa ku oltiin ilalla kaupungilla ja häntä väsytti ja hänellä oli kylmä, niin hän kysyi, että saako hän jaksuhalin ja halattiin. Tuntui tosi oudolta, en oo tottunut halaamaan ihmisiä, mut tuntui myös oikeesti hyvältä halata sitä.
Olin sen luona kolme yötä (perjantaista maanantaihin). Toisena iltana ku tultiin jostain, käveltiin leikkipuiston halki ja hän halusi mennä karuselliin ja et annan hänelle vauhtia. Sit sen jälkeen häntä alkoi huimata ja kysyin että pitääkö minun kantaa hänet ja hän sanoi, että joo, joten nostin hänet ilmaan ja rupesin kantamaan.
Sit kans hänelle tuli ulkona tosi paljon herkemmin kylmä, kuin miulle, joten minun piti aina silloin tällöin lämmittää häntä (esim. hänen käsiään käsilläni)
Vikana iltana se kertoi mulle, että se oli joskus aiemmin puhelussa sanonut, että se ei voi olla onnellinen ellei joku pakasta sille teetä. Meillä oli jäänyt ruuanlaitosta päivältä yli vihreää teetä (don't ask. Eiku siis, ite asiassa, kysykää vaan, jos kiinnostaa :D ) niin mä sanoin että voin pakastaa sen. Hän makasi vuoteessaan (minä nukuin vuodesohvalla huoneen toisessa reunassa, oli sillä hetkellä lattialla hänen sänkynsä vieressä) ja otti kädestäni kiinni ja sanoi, että en voi mennä pakastamaan teetä jos hän pitää minua kädestä kiinni.
Minä: "Entä jos vaan vedän käteni irti?"
Hän: "Et sä voi."
Minä: "Miksen?"
Hän: "Se olis ilkeetä."
Minä: "Oon ilkee ihminen."
Mut joo, en jostain syystä vaan halunnu irrottaa kättäni, niin sanoin, että jos hän ei irroita niin annan hänelle selkään ja nostin vapaana olevan käteni ilmaan hänen yläpuolelleen. Hän naurahti ja piti kädestäni vaan lujemmin kiinni joten... löin hänen takapuoltaan. Tai siis no, en oikeestaan varsinaisesti lyönyt (hän sanoi jälkeenpäin, että "se oli lähempänä silittämistä kuin lyömistä"), mut kuitenkin, ei päästänyt irti joten löin uudestaan ja hän nauroi ja päästi irti ja kävin pakastamassa teetä. Kysyin, että onko hän nyt onnellinen ja hän vastasi, että joo.
Käytiin nukkumaan mut se, kun sanottiin "hyvää yötä" kesti suht. pitkään (tää on ongelma edelleen suunnilleen aina kun puhutaan, meidän "hyvää yötä" on nykyään about:
"Hyvää yötä, love"
"Hyvää yötä, Soija"
"Hyvää yötä, Hunaja"
"Hyvää yötä, muurahainen"
"Hyvää yötä, tuhma tyttö"
"Hyvää yötä, suosikkisoijapoikaystävä"
"Nyt ihan oikeesti, hyvää yötä, rakas"
"Hyvää yötä, rakas"
(kaikkien noiden takana on hauska tarina, mut Soija on ikäänkuin mun toien nimi, jota tyttöystäväni käyttää, lyheni soijapojasta, kun taas hunaja on suomennos "honey"sta, jota käytän tyttöystävästäni)
en valitettavasti enää muista mikä se meidän keskustelu tuona iltana oli)
mut niin, siis kaikkeen mitä sanottiin vikaksi asiaksi toisen meistä piti kuitenkin reagoida jotakin ja lopulta sovittiin, että nyt ei enää sanota mitään ja hän sanoi taas jotain, mihin mun on pakko reagoida ja tiesi, et mä niin haluaisin sanoa siihen jotain, joten nousin ylös, kävelin hänen sänkynsä viereen sanomatta sanaakaan ja aloin piiskata häntä (tai no siis, en oikeasti, ei aiheuttanut minkäänlaista kipua), joskin vain kahden lyönnin ajan, sen jälkeen naurettiin molemmat liikaa, että ois voinut jatkaa.
Seuraavana aamuna halattiin vikaa kertaa pitkään aikaan (yli 2kk meni seuraavaan kertaan) asemalla, hän jatkoi siitä lukiolleen, minä jäin odottamaan junaa. Halattiin siinä kohtaa kahdesti peräkkäin ja mulle jäi siitä vähän outo fiilis.
Pari tuntia myöhemmin olin vaihtamassa junaa ja odotin seuraavaa junaa, siinä oli aikaa ja hirveesti muita ihmisiä ei näkynyt, nii mietin asiaa ja totesin, että ei hemmetti, oon ihan selvästi ihastunut. En ois olettanut et se ois ollut mahdollista, mut oli.
Ja siitä eteenpäin tää on toinen tarina.
Joulukuussa kun puhuttiin (oltiin sillon jo yhessä) hän kysyi, että jos hän ois halunnut tulla sillon lokakuussa viereeni nukkumaan, niin olisiko hän saanut (nukuin vuodesohvalla, joka oli sen verran levee, että oltais hyvin mahduttu vierekkäin ja ollaan sen jälkeen kun alettiin seurustelemaan nukuttu kaks yötä siinä vierekkäin). Sanoin, että hän ois. Hän sanoi, ettei usko et se ois vaikuttanut siihen, miten nopeesti me alettiin seurustella, mutta hän silti palaisi kaksi kuukautta ajassa taaksepäin ja kysyisi että saisiko, jos voisi. <3
Ja hän kuulemma meni sinä päivänä kun lähdin makaamaan siihen vuodesohvalle lukiolta tultuaan, koska se tuoksui minulle.
Nyt jälkeenpäin tosi outoa ajatella, että halattiin noina neljänä päivänä vaan sen neljä kertaa (joka on muuten sattumoisin sama määrä, kuin mitä koskin hänen takapuoltaan tuona aikana), ku nykyään hyvä jos voidaan olla neljä minuuttia halaamatta, ku ollaan samassa tilassa.
. Kuinka usein te näette? Ja saanko myös kysyä missä te tapasitte? 